KUN VOIMAT LOPPUVAT, NIIN MITÄ MEIDÄN PÄÄSSÄ TAPAHTUU?


Tässä esiintymisvalmentajamme Juhan tummanpuhuva kirjoitus siitä, kuinka julmasti voimme joskus itseämme kohdella elämän ristiaallokossa.

Kyllä se siitä!

Mistä mä saan voimaa, kun voimat loppuu? Takki on tyhjä ja sydän tuntuu olevan ääriään myöten täynnä jotain epämääräistä tunnetta. Rintaa puristaa ja seinät kaatuvat päälle. Jokainen varmaan voi samaistua noihin tunteisiin. "Tee asioita jotka tuntuu hyvälle," "kyllä se siitä" tai jotain muuta kulutettua viisautta. Olen tehnyt juuri noin. Juonut smoothieta, käynyt kävelyllä ja pitänyt itsestäni huolta, mutta ”ei se siitä" siitä huolimatta.

Mulla on kova halu kontrolloida asioita ja pitää ne hallinnassa. Hallita ja kontrolloida. Mutta miten nuo sanat eroavat toisistaan? Jos menetät auton hallinnan, siitä ei hyvää seuraa. Entä kontrollin menettäminen, kuinka sitten käy? Voiko sitä lopulta edes täysin menettää? Vaikka kontrolli menisikin, on jokin kontrollissa väkisinkin, jos olemme tajuissamme?

Minusta tuntuu, että sana ”hallita” on aika ehdoton, se joko on tai ei ole. Ja sana ”kontrolloida” taas resonoi mulle, niin kuin se olisi pieniä tekoja, jotka yhdessä johtavat asian hallintaan. Mikroliikkeitä ratissa, joilla auto pysyy hallinnassa.

Photo by Joanna Kosinska on Unsplash